Oscar v. Shandi

Virallinen nimi: Oscar v. Shandi "Osku"
Rotu: Shetlanninponi
Rekisterinumero: VH-63587
Säkäkorkeus: 99 cm
Syntynyt, Ikä: 08.06.2009, YIL, täytti 3 v. 21.11.2009, ikä täällä
Väri: Musta
Sukupuoli: Ori

Painotus: Yleispainotteinen
Koulutustaso: re: 70 cm ko: heB me: 50 cm
Saavutukset: --

Omistaja: Ziki, Cheval Delamer
Kasvattaja: Hawering, Shandi

           
Kuvien (c) Ziki

Luonne

Yleensä Osku on melko hurjapäinen, aina menossa ja etsimässä itselleen vain hankaluuksia. Omistajan kiusaaminen on orin erikoisalaa, ja tuuhean otsatukan alta voikin nähdä pienet pirun sarvet. Kun on erityisen paljon saanut ihmisissä ärtymystä aikaan, näkee orin olevan erittäin tyytyväinen itseensä. Tepastelee kuin olisi koko tallin kuningas, komein ja tietysti täydellisin ja paras kaikessa. Ei kuitenkaan ole aina helppoa olla tallin ainut hevonen, joka on alle metrin korkuinen. Yleensä siis hengailee ja aikaansa viettää vain tallin muiden eläinten kanssa, jotka ovat edes vähän samalla puhetasolla. Tarhassa ei kuitenkaan anna isojen orien pompottaa itseään, vaan jos joku alkaa riitaa haastaa, niin Osku kyllä vastaa samalla mitalla. Kaikkien harmiksi Osku on perinyt isänsä itsepäisen luonteen myös, ja osaa olla erittäin hankala, kun sille päälle sattuu. Kaikkien onneksi ei kuitenkaan jaksa kovinkaan usein olla itsepäinen jukuripää, vaan on enemmänkin vain pirullinen paholainen, joka tuottaa kaikille harmaita hiuksia. Joskus harvoin kun kiltille päälle kuitenkin sattuu, niin on oikein mukavaa seuraa, eikä tarvitse jatkuvasti pelätä hirmuponin hyökkäystä.

Hoitaessa Osku ei aina anna hyvää ensivaikutelmaa. Ensin vastaan tulee luimisteleva ja irvistelevä pieni musta poni, joka yrittää epätoivoisesti pelastaa heiniään heiniä syöviltä ihmisiltä. Jos kuitenkin lähtee heti peruuttamaan ja epäröimään, Osku vain innostuu ja alkaa näykkiä. Jos taas menee karsinaan kuin Osku olisi ilmaa, tämä lopettaa luimistelun. Itse harjauksen aikana taas yrittää aina keksiä jotain tekemistä, millään kun ei paikoillaan, kauniisti ja kiltisti voi olla. Usein saakin lähteä etsimään harjoja karsinan ulkopuolelta käytävältä, karsinasta turpeen alta ja viereisten hevosten karsinoista. Päätä ei kovinkaan mielellään anna harjata, mutta ei kuitenkaan olisi vaaraa, että pää kovin korkealle maan pinnalta nousisi. Mahan alta voi vähän aristaa, luimistella ja näyttää kauniin valkoisia hampaitaan, mutta ei näykkimään ala. Harjaaminen ei oikein Oskun juttu ole, eikä koskaan siihen siis ole osannut rentoutua. Mahdollisimman nopea harjaus vain, niin pikku poni pysyy tyytyväisenä. Nopeaa harjausta ei kyllä auta se, että toisille harmaiden hiusten tuottamisen lisäksi orin lempi harrastuksiin kuuluu mutalammikoissa piehtarointi. Varusteet ori antaa laittaa ihan nätisti, pysyy paikoillaan kun satula menee selkään ja avaa suunsa kuolaimille. Satulavyön kanssa Osku ei vain koskaan ole sitonut kovinkaan hyvää ystävyyttä, ja tällöinkin saa aina ihastella orin kauniita hampaita.

Taluttaessa Osku tulee kauniisti perässä niin kauan, kun vastaan ei tule mitään kiinnostavaa. Eli toisin sanoen, Osku ei tule koskaan kauniisti perässä. Aina kun vastaan tulee joko tammoja, ämpäreitä joihin työntää pää ruuan varalta, ihmisiä joita ärsyttää, muovipusseja ja pressuja ja kaikkea rapisevaa joita säikkyä ja jos mitään näistä ei ole vielä vastaan tullut, niin viimeistään suuri ruohopelto saa Oskun lopettamaan kauniisti kävelyn. Talvisin kun ruohopeltoja ei ole, niin on etsittävä mahdollisimman suuria jäätyneitä kuralätäköitä ja loskakasoja, joihin pamauttaa jalka, ja kuunnella taluttajan valitusta, kun uudet huippukengät menivät pilalle. No kuitenkin, jos Osku jotakin kiinnostavaa edessään näkee, niin mikään ei ole orin esteenä, ettei tämä sinne myös menisi. Muiden hevosten kanssa tulee kohtalaisen hyvin toimeen, kun vain ei keksi alkaa haastaa riitaa. Yrittää kyllä alistaa kaikki tahtoonsa, näyttää kuka on paikan pomo, mutta kun suuret puoliveriorit tulevat viereen seisoskelemaan, Osku katoaa hyvin nopeasti paikalta. Tätä ei isältään ole perinyt, niin itsepäinen ei sentään ole, että niitä isoja puoliverioriakin riitaan alkaisi haastaa.

Ratsastaessa Osku ei mikään aloittelijoiden ratsu ole, ei todellakaan. Ensimmäisillä ratsastuskerroilla testaa ratsastajaansa, hyppii ja pomppii, säikkyy olemattomia mörköjä nurkissa, pukittelee ja nousee pystyyn. Kun sitten orin kanssa on jo pari kertaa ratsastanut, saa nähdä orin itsepäisen muodon ratsastaessa. Ei suostu sitten millään liikkua, mutta jos raipalla tai kannuksilla alkaa oria eteenpäin kannustaa, saa kiitokseksi valtavan pukin. Jos tämän itsepäisen vaiheen ohi on myös jo päästy, niin ori on kuin enkeli. No ei ihan, piru se edelleen on, mutta menee kuitenkin paremmin ja jopa kuuntelee ratsastajaansa. Oikein hyvällä päällä orin voi saada jopa kulkemaan muodossa. Oskun askellajit ovat ihan mukavia istua, harjoitusravi ei mitenkään maailman mukavin kylläkään. Mutta jos siihen tottuu, niin siinä osaa jo istua, eikä ole enää niin paha. Laukka on mukavan keinuva. Laukkaa ylöspäin, mutta ei ole kuitenkaan niinkään pyöreä laukka.

Esteillä laukka taas on eteenpäinpyrkivä ja reipas. Ryöstäminen kuuluu Oskun hyppäämiseen, ja on ihme, jos ei kertaakaan hypätessä ryöstä. Pitää hyppäämisestä paljon, eikä aristele minkään laisia esteitä. Hyppää kaiken yli vain katsomatta sen tarkemmin, minkä yli juuri hyppäsi. Vauhtia lähestymisissä riittää, mutta hidastaa kuitenkin sarjoilla aina sen verran, ettei hyppääminen nyt aivan liian hankalaksi mene. Usein hypyt ovat kuitenkin turhan huolimattomia, kun ei hyppykohtaa sen tarkemmin jaksa ajatella, ja jos ratsastaja ei lähestyessä ole tarkkana, ei sekään onnistu. Ei useinkaan kiellä, vain jos lähestyminen on todella pahasti epäonnistunut, niin kieltää. Pudotuksia tulee taas reippaasti, kun hyppyyn jaksaisi koskaan keskittyä. Jos orin saa menemään kuitenkin kunnolla esteillä, hyvällä lähestymisellä ja sopivalla vauhdilla, keskittymään kunnolla siihen mitä tekee ilman sähellystä, niin hyppäämisestä voi tulla jotain, ja voi yrittää aina vain korkeampia esteitä ja vaativampia ratoja. Tämä on kuitenkin melko harvinaista, sillä silloin Oskun on oltava todella hyvällä päällä ja tämän saa kunnolla keskittymään hyppäämiseen. Keskittyminen kun ei Oskun vahvuuksia ole, niin saa vain hyvistä hypyistä unelmoida ja toivoa, jos seuraavalla kerralla Osku menisi paremmin ja ei kiukuttelisi niin paljoa.

Koulukiemurat Oskulta onnistuvat silloin, kun tämä koulutuulella on. Jos ei koulutuulella ole, on turha edes yrittää koulua vääntää Oskun kanssa. Jos kuitenkin on sattunut niinkin hyvä tuuri, että ori on koulutuulella, niin ei orilla ole mitään rajoja. Keskittyy täysillä ratsastajan pyyntöihin, kuuntelee paremmin istuntaa kuin ohjia ja pohkeita ja kulkee hienosti kaula kaarella muodossa. Parantamisen varaa löytyy kuitenkin melkoisesti, sillä jälki ei aina ole kauneinta mahdollista, vaikka ori kuinka yrittäisi. Jos jotain koululiikettä kuitenkin hiotaan liian kauan ja jumitetaan vain siinä liikkeessä, niin Osku se alkaa hermostua, ja se ei ole koskaan hyvä juttu, jos Osku hermostuu. Silloin nimittäin alkaa kunnon rodeo show, pukkilaukkaa ympäri kenttää muutama kierros. Kuten esteilläkin, koulussa Oskun keskittyminen on ratkaisevassa roolissa miten hyvin suoritus tulee menemään, mutta kuitenkin aivan yhtä hankala saavuttaa. Maastossa ori on aina innoissaan, aina menossa ja laukkaamassa, ryöstämässä ja nappaamassa ruohotuppoja suuhunsa tien pientareelta.

Maastossa täytyy ehdottomasti kuitenkin vain laukata, nelistää ja ryöstää ratsastajalta. Ei ole koskaan tykännyt kulkea jonossa, ja usein ainakin pelloilla jos jonossa täytyy alkaa ravata tai laukata, niin lähtee ohittelemaan toisia. Yksin maastoillessa siis parhaimmillaan, kun eihän niin lyhytaskelista voi laittaa ensimmäiseksi jonossa. Ensimmäisellä maastoreissulla saattaa myös alkaa testailla ratsastajaa, ja pariin otteeseen saa löytää itsensä ojan pohjasta. Maastossa ei sentään juokse karkuun, vaan odottaa rauhassa, että ratsastaja pääsee selkään, ja tiputtaa tämän jälleen. Maastoesteillä Osku on huomattavasti keskittyneempi kuin rataesteillä. Maastoesteet kuin eivät aina periksi anna, ja silloinhan jalkoihin saattaisi sattua. Vauhtia kyllä riittää edelleen, mutta maastossa sen saa entistä huonommin hallintaan. Kannattaa siis vain ottaa harjasta kiinni ja yrittää mukailla mukana hypyissä, suussa repiminen kun vain innostaa Oskua menemään entistäkin lujempaa.

Ajaessa Osku on ehkä parhaimmillaan. Silloin saa orin kuuntelemaan parhaiten, keskittymään nopeinten ja ei kiukuttele yhtä paljoa kuin muulloin. Tarkkaavaisuus ei Oskun vahvimpia puolia ole, mutta kestävyys sen sijaan on. Koulukokeessa Osku on melko keskittynyt myös, mutta ei jaksaisi aina keskittyä tarpeeksi, että olisi edes kaunista katseltavaa. Yhdistetyt ovat kuitenkin eniten orin alaa, kun ei mitään erityisen hyvin tarvitse osata, kaikkea vain vähän niin pärjää. Tai näin Osku itse ajattelee, omistaja ei aina välttämättä ole aivan samaa mieltä… Ajaessa ihan Osku liikkuu reippaasti eteenpäin korvat söpösti eteenpäin, ja yrittää tällä tavalla saada vastaan tulevilta jotain nameja. Söpö-pikku-poni-taktiikka ei aina kylläkään onnistu, mutta se ei Oskua haittaa. Ääniapuja tykkää kuunnella enemmän kuin tuntea raipan takamuksessaan. Ellei sitten ohjastaja halua kokea pukkilaukkaa myös kärryistä, niin raipan käyttöä kannattaa rajoittaa. Raviponin lahjoja Oskulla voisi olla, jos tämä ei aina nostaisi laukkaa heti reippaasta ravista. Laukkakisoissa voisi pärjätä, jos saisi käyttää kärryjä. Osku ainakin tykkäisi, tosin ori vetää omia laukkakisoja pelloilla maastossa, eikä ohjastajan mielipiteellä siinä vaiheessa ole mitään virkaa. Ensimmäisen kerran kun Oskun kanssa kärryjen taakse menee, niin voi ori silloinkin testata. Jos kuitenkin pysyy ihan kotialueella, ei Oskun kanssa pitäisi ajaessa ongelmia tulla. Maastoon ei kuitenkaan ensimmäisillä kerroilla kannata mennä, sillä jopa ajaessa saa löytää itsensä ojan pohjasta. Kukaan ei kuitenkaan oikein tiedä, miten Osku sitten loppujen lopuksi edes ihmisen saa sieltä kärryistäkin pois.

Kisoissa ori käyttäytyy kohtalaisen hyvin. Taluttaessa ei edelleenkään parhaiten perässä köpöttele, mutta ei sentään taluttajaa perässään rupea raahaamaan. Temputkin jäävät vähemmälle, kun ympärillä on niin paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. Tammoille on edelleen höristävä kyllä ja vähän steppailtava. Lämmittelyissä Osku ei temppuile kuten normaalisti ratsastaessa, vaan käyttäytyy jopa kohtalaisen hyvin. Jos lämmittelyssä on esteitä mukana, voi vauhtia kyllä olla mukana reippaasti, oli ori kuinka kilttinä tahansa. Helpompi saada kuuntelemaan ja keskittymään kuin kotikentällä, eikä ponia edes samaksi uskoisi aluksi. Koulukisojen lämmittelyt voisivat mennä paremmin, mutta ei sentään kannuksia keksi alkaa kiukutella, tai vetää oma rodeoshow’taan. Itse kisaradalla sitten käyttäytyy milloin milloinkin, useimmiten kuitenkin ihan hyvin. Estekisoissa Osku hillitsee jo paremmin vauhtiaan, keskittyy hyppyihin ja jälki ihan kauniin näköistä myös. Keskittymistä siis löytyy, ja jos ratsastaja vielä pysyy hyvin vauhdissa mukana ja mukautuu hyppyihin, niin sijoittuminen on taattua. Koulukisoissakin keskittyy ratsastajan pyyntöihin hyvin, eikä tarvitse edes toivoa erityisen hyvää päivää. Jos radan vierellä jotain erityisen pelottavia kukkaruukkuja on, niitä täytyy tietenkin ensin säikkyä. Heinäpaaleille sen sijaan voi kesken kaiken mennä ruokailemaan, jos nälkä pääsee yllättämään. Valjakkokisoissa ei keskity mihinkään muuhun kuin suoritukseen, mahdollisimman hyvään sellaiseen tietenkin. Samoja ongelmia voi ilmetä kuin kotonakin, joten suoritus ei aina ihan täysin hyvä ole. Kisoissa ei siis todellakaan ole sama pikkuinen pirullinen poni kuin kotonaan, mutta kun kotiin päästään, tulee oikea Osku esiin jälleen.

Sukutaulu

i. Tibor FK 
YLA2 ERJ-I KRJ-I SHLA-I
ii. Twiig-Twiig '66 
VIR MVA Ch, KRJ-II YLA2 ERJ-II
 iii. Kenai v. Raad 
VIR MVA Ch KTK-III KRJ-II YLA2
 iie. Isis Sha Dei 
VIR MVA Ch
ie. Vaapukan Emily 
VIR MVA Ch, KTK-III VVJ-II
 iei. Earl of Touchwood
KRJ-II YLA3
 iee. Vemilla 
VIR MVA Ch, KTK-I KRJ-II ERJ-IV YLA2
e. Miranda RAM  ei. Ilolan Tukkapölly 
VIR MVA Ch, SER-V, KTK-II YLA2 SHLA-I
 eii. Spyro v.d. Jam 
Ch
 eie. Ilolan Hiluvinkutin 

ee. Vaapukan Moraya   eei. Riddle v.d. Moran 
Ch, YLA2 KTK-III
 eee. Edenelle Maya  
YLA3

Jälkeläiset

ei ole vielä

Kilpailut

ERJ:n alaiset kilpailut:
Sijoituksia: 6
PVM - Paikka - Jaos - Luokka - Sijoitus 
27.08.2009 - Kutsu - ERJ - 60 cm - 2/15
27.08.2009 - Kutsu - ERJ - 70 cm - 1/14
28.08.2009 - Kutsu - ERJ - 70 cm - 3/14
30.08.2009 - Kutsu - ERJ - 70 cm - 2/14
01.09.2009 - Kutsu - ERJ - 70 cm - 2/14
03.09.2009 - Kutsu - ERJ - 70 cm - 1/14

KRJ:n alaiset kilpailut:
Sijoituksia: 14
PVM - Paikka - Jaos - Luokka - Sijoitus 
23.06.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo B - 1/16
27.06.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo C - 1/13
27.06.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo B - 3/16
29.06.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo B - 1/16
30.06.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo B - 2/16
27.08.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo C - 1/13
30.08.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo B - 4/18
31.08.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo C - 1/13
31.08.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo B - 4/18
01.09.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo C - 4/13
01.09.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo C - 3/54
02.09.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo C - 2/13
02.09.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo B - 2/18
01.09.2009 - Kutsu - KRJ - Helppo B - 4/65

Muut jaoksen alaiset kilpailut:
Sijoituksia: 2
PVM - Paikka - Jaos - Luokka - Sijoitus 
00.00.0000 - Kutsu - KERJ - Luokka - 00/00

Päiväkirjamerkinnät

05.08.2009
Tänään oltiin orin kanssa maastossa rauhallisella maastolenkillä kävellen, ja jotenkin kummasti rauhallinen maastolenkkimme päätyi maastoesteradalle. Ensin lämmittelimme laukkaamalla läheisellä ruohopellolla, jonka jälkeen lähdimme radalle. Esteet olivat 30-50 cm korkeita, ja Osku nautti jokaisesta hetkestä. Eri juttu oli selässä, kun piti henkensä kaupalla vain pitää kiinni ja yrittää samalla ohjata, kun Osku vain laukkasi esteeltä toiselle. Pidättämisestä ei olisi mitään hyötyä, ori vain saisi enemmän vauhtia siitä. Menimme radan vain kerran, ja tämän jälkeen sitten ravailimme vähän vielä maastossa ympäriinsä, nyt se rauhallinen maastolenkkimme vasta alkoi. Lopulta kävelimme tallille, jossa pääsi laitumelle kavereitaan kiusaamaan.

25.08.2009
Sisätiloissa oleminen ei ole tehnyt Oskulle yhtään hyvää. Osku kun tuli kesken laidunkauden, joten on saanut olla ulkona yötä päivää. Neljä päivää sitten hevoset sitten otettiin sisälle yöiden tullessa yhä kylmemmiksi (puoliveriset kun niin herkkänahkaisia ovat...), ja nyt on Osku päättänyt laittaa painat remonttiin. Seinät ovat jo ihan rei'illä, ruokakippo on nykyään Oskun purulelu ja karsina on ihan myllätty. Tarhassa sitten laukkailee vain ympäriinsä ja nauttii vapaudestaan, illalla kukaan ei halua mennä hakemaan tätä takaisin sisälle yöksi... Noh, orin kanssa ollaan kuitenkin kisoissa ihan hyvin pärjätty, sijoituksia on pikkuhiljaa alkanut tulla koulu- sekä estekisoista. Valjakkoa aletaan orin kanssa myös jossain vaiheessa harrastaa, kun ori ymmärtää, ettei aina voi vain juosta täysillä kun kärryt ovat takana.

Valmennukset

05.07.2009 - Estevalmennus - turjake
Osku oli alkutunnista todella laiskalla tuulella. Se vaati sulta paljon vahvuutta kaiken temppuilun vuoksi. En ole ikinä nähnyt semmoista ponia, joka pukittaa ja vetää kiitoo alkutunnista jo. Tehtiin aluksi, verryttelyssä, vähän jumppaa, että Osku rauhoittuisi pikkasen, ja kuuntelisi sinua paremmin. Samalla tunnilla oli Mimmi poni sekä Max ruuna, jotka pelästyivät Oskua pahemmin kin. Tehtiin siis alussa voltteja ja ravinostoja, ja lopuksi Osku rauhoittui. Aloitin siirtämään esteitä kentälle, meillä oli tänään 6 erilaista estettä, sekä tehtävänä oli hypätä rataa, Risti, risti, kulmaan, okseri, pieni pysty, risti, okseri - laukassa, mutta aluksi Oskulla meni aika huonosti ratahyppiminen - poika meni kiels, risti, risti, kulmaan (pukitti), okseri, voltti, pieni pysty, kiels, risti, okseri kiitolaukkaa. En tiennyt mitä piti tehdä teiän kanssa, mutta pistin teiät hyppimään tota uudelleen ja uudelleen. Lopuksi Osku hyppäsi radaln ilman vaikeuksia, ja olin todella tyytyväinen. Taputuksia.

11.07.2009 - Estevalmennus - ondy.
Kun ratsukko tuli maneesiin, ensivaikutelma oli, että tämä poni pääsee kovaa. Heti alkutunnista Osku otti valitettavasti itse ohjat käsiinsä ja esitteli erilaisia pukkisarjojaan vieden sinua 6-0. Muutosta alkoi kuitenkin tapahtua kun näytit orille, että kuka on pomo. Varmuuden vuoksi laitoin teidät tekemään muutaman ympyrän Oskun vauhdin hiljentämiseksi ennen hyppäämistä. Vauhti alkoikin tasaantua ja rakensin verryttelyesteeksi ristikon, joka oli korkeudeltaan n. 30 cm. Ennen estettä pelkäsin, että Osku lähtisi ryntäilemään ja kaahailisi kuin mikäkin, mutta saitkin pidettyä sen oikein hyvin hallinnassa, eikä poni vain juossut ristikon läpi. Verryttelyn jälkeen hyppäsimme okserin, joka oli korkeudeltaan n. 50 cm, jonka Osku hyppäsikin kauniisti ilman minkäänlaista ongelmaa ja sinunkin istuntosi oli hyvä. Osku sai minut vielä vakuuttuneemmaksi lopputunnista, jolloin kokeilimme ensin yksittäisenä 70 cm:n okserin, jonka Osku ylitti todella hienosti jättäen vielä vähän ilmavaraakin. Viimeisenä hyppäsimme sarjan, jonka pystyeste oli 60 cm, okseri 50cm ja ristikko 40 cm. Osku paransi vain loppua kohden ja sarjan kohdalla huomasin että ori todellakin nautti hyppäämisestä, alkutunnin villistäponista huolimatta!

27.07.2009 - Estevalmennus - Hawering
Osku oli suorastaan vaativa valmennettava, niin ratsastaja kuin valmentajakin joutui kovaan haasteeseen. Orin tullessa tönköttävin askelein kentälle, olin aivan varma, että tämä valmennus ei sujuisi kovinkaan helposti. Heti alkukäynneillä Osku rupesi ottamaan ohjia itselleen ja koettelemaan ratsastajaansa minkä vain jaksoi. Verkassa ori suurimmaksi osaksi vain jumitti tai pukitteli, sitä olikin osakseen hauska katsella. Pienet ristikot eivät juurikaan tuottanut siinä mielessä ongelmia, että aina niiden yli kyllä päästiin. Eriasia vain millaisella tyylillä ja tuliko pudotuksia. Ratsastaja yritti heti pidätellä poniaan esteillä ja muutenkin koetti hienosti saada haltuun, se ei vain aina tuottanut tulosta. Kun pääsimme itse pystyjen hyppelyyn, mietin, että pystyisikö tuo poni hyppäämään 70 sentin esteitä tuollatavalla. Lähestymiset olivat suureksi osaksi vain sähläystä, esteelle tultiin aina kiemurellen ja siksi ponnistuspaikan löytäminen vei aikansa. Loppua kohden Osku alkoi vähän jo hyppäämään asiaan kuuluvalla tavalla, kapasiteettia tältä ponilta kyllä löytyi, se tuli huomattua. Näinkin isot esteet Osku ylitti täysin vaivatta, ja siitä saa ratsastaja olla ylpeä.

Ulkoasu © annabella   |   Kuvat © Ziki, Cisco & Viktoria M. (Kuvapankki)
virtuaalihevonen - a virtual horse