Tallipäiväkirja
11. joulukuuta 2009
Joulun tunnelman voi jo haistaa, tuntea ja kuulla. Talli tulee värikkäämmäksi päivä päivältä, tunnelma vain kasvaa ja joululaulut soi. Hevoset ovat saaneet jo ensimmäiset piparit suuhunsa ja hyvin näytti kaikki maistuvan (tosin riskun ponithan ovat tunnetusti ahneita, tässä voi olla osasyy). Ainakin minun leipomani, tosin palaneet piparit menivät parempiin suihin hyvällä ruokahalulla.
Uuakin vain paisuu ja paisuu. Tallin suuri ihmetyksen kohde onkin miten Uua voi olla noin pyöreä, vaikka varsomisen ei pitäisi olla vielä aikoihin. Ah, aluksi varsa aiheutti huolta ja ongelmia ja nyt..? Odotan kuin kuuta nousevaa pientä päivänsädettä. Hanskin kanssa on tullut väänneltyä vaikka minkälaisia nimiä, mutta vielä mikään ei ole tuntunut oikealta. Ja kerron vielä salaisuudenkin; olen nähnyt jopa PEKAN rapsuttelevan Uuan mahaa oikein isällinen, odottava ja rakastunut ilme kasvoillaan ja höpötellen ylilempeitä (joita ei kehtaa tähän edes kirjoittaa!) samalla issikan massulle! Ilmettäni ei voinut sanoin kuvailla, mutta kiitän onneani, ettei Pekka nähnyt minua!
- missu
27. marraskuuta 2009
Mietin pää pyörällä Riskunmäessä tapahtuvaa toimintaa. Menen jo sekaisin päivissä, tunneissa, uuan mahassa, eläinlääkärissä, pakkaamisessa. Täällä on taas tapahtunut niin paljon kaikkea.
Ajattelen eläinlääkärin sanoja: "Näyttää siltä, että tänne on tulossa perheenlisäystä". Ajattelen kummallisesti pyöristynyttä Uuaa ja syytä. Varsa?! Ei meille nyt voi mahtua varsa. Juurihan me olemme huomenna lähtemässä hakemaan iso lastillinen uusia hevosia tänne. Mutta pakkohan tänne on mahtua, on ennenkin. Kaiken lisäksi Risku ottaa kaikki mukaan, joten olisi suorastaan julmaa jättää jokin eläinparka ulkopuolelle. Lasken nopeasti päässä tilat, mutta joudun toteamaan, että ne menee liian tiukille, varsinkin kun ei vielä tiedä kuinka monta hevosta tarttuu mukaan. Reissun aikana pitää kyllä hommata pari remonttimiestä ja pekka rakentamaan uusi pikkutalli tänne. 10 karsinaa varalta, jotta jatkossakin riittää tila tälläsille yllätyksillä. Varsa, kaikkea sitä. Uuakin arvioitiin olevan jo puolessa välissä kantoaikaa. Pudistelen vain päätäni.
16. marraskuuta 2009
Tänään taas tavallinen päivä, hevosille ruokaa, hevoset ulos ja Pekkaa auttamaan karsinoiden kanssa. Jo on noista hoitajista tullut laiskoja, tallillekaan jaksa ilmaantua.. Tuli siinä sitten Lenni juoksutettua ja Daisy käytettyä pienellä maastolenkillä. Viimeiset mahdollisuudet maastoilla syksyllä, kohta meinaan alkaa maa olla jo niin mutaista, ettei viitsi enää mennä. Tämän jälkeen hävisin kuitenkin toimistoon, paperitöitä tekemään ja muuta.
Toimistossa kun olin aikani viettänyt, otin Uuan kevyeeseen juoksutukseen. Tamma kun vain paisuu ja paisuu, vaikka ihan normaalisti ruokia syö ja tarhassakin jättää toisten heinät rauhaan, ja tyytyy vain omiinsa. Juostakaan ei oikein olisi jaksanut, joten vain pari laukkaa otettiin ja jäähdyttelyiden jälkeen takaisin tarhaan. Täytyykin alkaa tätä seurata, jos vain pahenee ja jos ei lähde maha katoamaan, täytyy tuo eläinlääkäri kutsua käymään.
3. lokakuuta 2009
Huokaisen helpotuksesta. Vihdoin monen päivän, ehkä jopa viikkojen uurastus on nyt saatu päätökseen. Katselen helpottuneena tallia, sen kauniin punaista maalia, rauhassa tarhaavia poneja ja ... Takkua? Se poni oli taaas karannnut, niinkuin varmaan sata kertaa aikaisemmin. Pian Takun perässä juokseekin punainen ja hengästynyt tallimestari Pekka raivoten ilkikuriselle ponille.
"Pekka, mitä oikein tapahtui?", huikkaan miehelle.
"Tuo penteleen poni karkasi taas kun talutin sitä!" Pekka kiroaa.
Eihän Pekka voi tietenkään sille mitään, että muutoin niin kiltti Takku ei vain yksinkertaisesti pidä Pekasta, jonka vuoksi poni keksii onnettomalle miehelle vaikka mitä pään menoksi. Otan ponin kiinni ja ojennan maassa roikkuneen, mutaisen riimunnarun miehelle ja vannotan, että tämä oli viimeinen kerta. Tosin hykertelin mielessäni, sillä Takku on aivan varmasti täysin toista mieltä.
Tallityttöjen nauravat äänet tuntuvat kantautuvan aina vain pidemmälle, sitä mukaan kun porukkaa tulee tallille. Päätän kavuta tallivintille, kun nyt sattuu olemaan vapaa-aikaa, sillä hevoset ovat saaneet aamuruokansa ja päässeet pihalle. Livahdan muiden tyttöjen luokse sillä aikaa, kun tavallista huonommalla tuulella oleva Hanski valittaa Pekalle Takun karkaamisesta. Istun heinäpaalin päällä kikatellen muiden tyttöjen kanssa. Tämän aamun kohu-uutinen olikin jo paljon toistettu Takun karkaaminen ja Pekan punainen naama! Rapsuttelen tallikissaa, joka luikahti mukanani vintillä. Kissa nauttii rapsutteluista ja kehrää kovaan ääneen. Minäkin nautin, talli tuntuu kodilta taas.